El Calafaten lentokenttä on kirjaimellisesti keskellä "ei-mitään". Kun linja-auto starttaa suuntanaan kaupungin keskusta, ensimmäiset kymmenen minuuttia maiseman täyttävät kesäauringon polttamat keltaharmaat ruohopuskat ja jängällä kituvat matalat pensaat. Ei ihmisiä. Ei eläimiä. Ei ristinsielua.
Horisontissa kohoavat upeat lumen kuorruttamat vuoret. Niiden edessä välkehtii Lago Argentina-järvi surrealistisen turkoosina, maitomaisena. Aivan kuin maisemamaalari olisi lorauttanut kankaalle hiukan liikaa sinivihreää.
Saavumme kukkulalle, jonka huipulta aukeavat maisemat alas El Calafaten kaupunkiin. Valtaisan leveällä, täysin tyhjällä bulevardilla - jollaisen olettaisin kohtaavani Pohjois-Koreassa - telmii kolme kulkukoiraa. Sitten näkyy ihmisiä ja muutama aikansa elänyt auton retale. Elämää!
Saavumme kaupunkiin, joka vaikuttaa sympaattiselta. Kuin Villin-lännen tyyliin, keskusta on rakentunut sen poikki halkovan pääkadun, Avenida Libartadorin varteen. Katukuvaa koristavat värikkäät puu- ja hirsitalot - jotka Villin Lännen teemaan sopien näyttävät kulissimaisilta - sekä täysin tyylistä poikkeava, massiivinen Casino, joka kuuluu argentiinalaiseen kaupunkikuvaan yhtä olennaisena kuin Esson baari.
Boutique hotellini (Esplendor El Calafate) sijaitsee kukkulan rinteellä ja se hurmaa matkaajan heti ensisilmäyksellä. Designia, tyylikkyyttä ja moderneja ratkaisuja - sekä lumoavan kaunis maisema Lago Argentina-järvelle.
El Calafate on tunnettu vuoristaan ja järvistään sekä 80 km:n päässä sijaitsevasta Perito Morenon jäätiköstä, joka on yksi Patagonian suurimmista. Jäätikköä voi ihailla turvallisesti sitä vastapäiseltä näköalatasanteelta, mutta päädyn kokeilemaan adrenaliinia nostattavaa "mini-trekkausta", jota paikallinen matkatoimisto minulle suosittaa. Vaativammalle, päivän mittaiselle "big-ice" jäävaellukselle on naurettava 45-vuoden yläikäraja. Toistan sanan - naurettava.
Saavumme bussilla Parque Nacional Los Glaciaresín luonnonpuistoon, jossa ryhmämme siirtyy pieneen paattiin. Aamu yhdeksältä ilma on viileää, mittari suunnilleen nollassa. Ihailen järvellä kelluvia jäänlohkareita ja sumun seassa kylpeviä vuoria. Ruskan punastuttamien puiden oksilla notkuu tuoretta lunta. Maisema on suoraan kuin matkatoimiston esitteestä.
Paattimme rantautuu ja jatkamme patikoiden metsän halki. Mukana seuraavat hyvin koulutetut oppaat kiinnittävät jääpiikit kengänpohjiimme. Kuljemme kiltisti letkassa jäätikölle kuin joukko esikoululaisia. Harpomme tiheässä lumisateessa kapeaa polkua ihaillen jään muodostamia onkaloita ja rotkoja. Kävely vaatii hyvää keskittymistä ja tasapainoa varsinkin, kun olallani painaa kameralaukku ja kädessäni kamera zoomeineen. Onneksi hurjimmissa kohdissa oppaat tulevat tueksi.
Ympärillämme leviävät jäävuoret loistavat syvän sinisinä palkkeina kuin modernit veistokset. Kuulemme mahtavia paukahduksia ja katsomme alas järvelle, jonne jäävuoren etureunasta lohkeaa jättimäisiä lohkareita. Sydämeni hakkaa vimmatusti kaukana jossain villapaitani, fliisini ja sadetakkini alla. Mikä ikimuistoinen kokemus!
Palaamme El Calafateen. Ennen auringonlaskua pistäydyn käymään kaupungin reunalla hiljattain avatussa Glaciarumissa eli jäämuseossa. Loistavasti suunniteltu interaktiivinen museo on samalla informatiivinen ja viihdyttävä 3D-elokuvineen ja ilmastonmuutosta kuvaavine tunneleineen.
Illastan El Calafaten keskustan Rick´sin Parilla ravintolassa patagonialaista lammasta, joka on kypsytetty avotulella kuin suomalainen ristiinnaulittu lohi. Mehukas lammas kelluu kielelläni ja sulaa suussani. Aivan taivaallista. Kun tivaan kokilta reseptiä, hän kuittaa lyhyesti: "suolaa ja tulta".
Päivän kruunaa rentoutuminen hotellin suomalaisessa saunassa, jossa lopulta lämpenen päivän ikimuistoisista, mutta jäänhyytävistä elämyksistä. Hei - minä sulan.
Seppo vastaa kolmeen kysymykseen:
1. Milloinka El Calafateen, Patagoniaan kannattaa mennä?
Patagonian kalenteri on täysin vastakkainen Suomen kanssa. Kun Patagoniassa on talvi, Suomessa tanssitaan Juhannusta. Turistisesonki osuu loka-huhtikuun välille, jolloin Patagoniassa on kevät-kesä-syksy. Useat hotellit, ravintolat ja retkiä tekevät firmat sulkevat ovensa touko-syyskuun ajaksi, mutta eivät kaikki. Matalan (low season) sesongin aikana hinnat ovat luonnollisesti edullisemmat.
Patagonian ilmat ovat hyvin vaihtelevia ja kevään tai syksyn alku saattaa heittää useilla viikoilla.
Patagonian syysruska värjää metsän lumoavan räiskyviin väreihin, jolloin luonto on kauneimmillaan. Ruska osuu useimmiten huhtikuun alkupuolelle.
2. Mitenkä jäätiköitä pääsee ihailemaan tai kokemaan?
Tunnetuin ja lähinnä (80km) El Calafaten kaupunkia sijaitseva jäätikkö on nimeltään Perito Moreno. Se on Patagonian kolmanneksi suurin jäätikkö ja suosituimpia. Jäätikön vastakkaiselle näköalatasanteelle pääsee bussilla/taksilla. Alue kuuluu luonnonpuistoon, joten bussi/taksimaksujen lisäksi joutuu maksamaan luonnonpuistomaksun. Näköalatasanteelta aukeavat uskomattomat maisemat jäätikölle, joka elää ja paukkuu aivan silmiesi edessä.
Jos haluaa kokea elämyksiä, kannattaa kokeilla joko "big ice" tai "mini-trekking" vaelluksia, jotka vievät matkailijan tarpomaan jääkengissä suoraan lumoavan kauniille ja jylhälle jäätikölle. "Big Ice" on vaativampi kokemus, ja se edellyttää 18-45-vuoden ikää. "Min-treking´iin" kuuluu noin 1.5 tunnin vaellus jäätiköllä ja sinne pääsevät iäkkäämmätkin (10-65-vuotiaat).
Kolmas vaihtoehto on ihailla jäätikköä Safari Náutico katamaraanin kyydissä. Laiva liikkuu turvallisen etäisyyden päässä jäätiköstä tarjoten hienot maisemat ja upean kuvakulman.
Edelllä mainittuja aktiviteetteja Perito Morenon jäätikölle järjestää vain yksi firma (Hielo & Aventura).
jäätiköitä voi ihailla myös Upsalan ja El Chaltenin alueilla.
3. Mitä muuta El Calafatessa voi tehdä?
El Calafeten kaupunki on mukavan idyllinen, oikeastaan kylän kokoinen. Se tarjoaa hyviä shoppaus-mahdollisuuksia (arktiset vaatteet, matkamuistot, suklaa, viinit jne).
Pääkadun varrella on lukuisia hyviä Parilla-ravintoloita, joissa on tarjolla grilli-herkkuja, kuten suussa sulavaa Patagonian lammasta.
Useat paikalliset matkafirmat järjestävät ulkoilma-aktiviteetteja ja harrastusmahdollisuuksia (vaellukset, vuorikiipeily, kalastus, järviretket, maastoautoretket jne).
Kirjoittanut ja kuvat: Seppo Suomela
Kirjoittaja on freelance toimittaja ja kuvaaja,
joka työskentelee Rio de Janeirossa, Brasiliassa