Olemme vaimoni kanssa suunnitelleet matkaa Malediiveille jo useamman vuoden, mutta yhteiset lomapäivät ja koirien hoitopaikka ovat aina muodostaneet ongelman. Maaliskuussa 2011 kaikki näytti onnistuvat ja matkallehan sitä oli heti lähdettävä.
Koska pääsemme harvoin reissuun, niin päätimme hemmotella itseämme ja laitoimme Marjoriitan kaivamaan meille business-luokan lennot Emirates lentoyhtiöllä ja tietysti Airbus A380:llä. Lähdimme matkaan maaliskuun kuudentena Helsinki Vantaalta Finnairin koneella määränpäänä Frankfurt. Sieltä jatkoimme Emiratesin koneella Dubaihin, jossa odottelimme hieman yli neljä tuntia jatkolentoa Malediiveille. Pitkän ja jokseenkin rasittavan matkan aikana meitä ruokittiin ylenpalttisesti kolmen ruokkalajin menuilla, shamppanjan kera ja vaihtoajat vietimme mukavasti lentoasemien loungeissa. Mikään ei kuitenkaan valmistanut meitä siihen mitä oli tulossa.
Saavuimme Malen lentokentälle hieman puolen päivän jälkeen seitsemäntenä maaliskuuta. Olimme olleet matkalla lähes vuorokauden ja väsymys painoi. Koneen ovien avauduttua käsittämätön kuumuus iski kasvoille ja asfaltti poltti kenkien alla, farkut olivat niin väärä valinta! Kävelimme nopeasti tuloaulaan, johon matkatavarat tulivat alle kymmenen minuutin ja edelleen ulko-ovelle, jossa parveili kymmenien eri kohteiden agentteja nimikyltteineen.
Vaimoni huomasi Lily Beachin oman ständin aseman seinustalla ja kävelimme sinne kyselemään lisäohjeita. Ennen kun ehdimme edes avata suutamme kaveri kysyi olenko mr. L..! Joo, olen ja samassa laukkua kannettiin jo kohti Maledivian Air Taxin (MAT) matkalaukkupalvelua. Laukkujen punnituksen aikana joku koputteli olalleni ja kyseli olenko mr. Lammela, Yes I'm ja samassa Crown Tourin edustaja halusi vaihtaa voucherit uusiin matka-asiakirjoihin, joissa oli valtion leimoja ja muuta virallisen näköistä tekstiä.
Laukut jäivät MAT:n huostaan ja meitä saateltiin kohti pikkubussia, jolla siirtyisimme vesitaksiterminaaliin. Kiersimme käytännössä kentän toiselle reunalle, jossa meidät saateltiin ilmastoituun loungeen odottelemaan vesitason lähtöä. Loungessa oli tarjolla pientä purtavaa, jääkaappi täynnä vettä ja limsoja, joten kuivin suin emme joutuneet kököttelemään.
Odoteltuamme noin tunnin vastaanottoa hoitanut tyttö tuli kertomaan, että olisi aika hypätä koneeseen. Hän saatteli meidät laiturille ja perämies auttoi meidät ja kymmenkunta muuta istumaan. Pienen taxiringin jälkeen nousimme ilmaan ja parikymmentä minuuttia myöhemmin olimme jo laskeutumassa keskelle turkoosia merta, lähelle ponttoonia, joka kökötti meressä pienen saaren edustalla.
Varvastossuinen pilotti ja paljasjalkainen perämies avustivat matkustajat pois koneesta ja parin minuutin sisään ponttoonille ajoi paikallinen vene, dhoni, jossa oli muutama pois lähtevä lomailija. Nousimme dhoniin ja samalla matkatavaroitamme lastattiin kannelle. Kuumuus oli edelleen melkoinen, mutta merituuli piti otsan kuivana. Ihmettelimme kovasti veden omituista väriä ja kirkkautta. Se ei oikein näyttänyt todelliselta ja lämmintäkin se oli.
Pienen venematkan jälkeen ajoimme laituriin, jossa joukko sinipaitaisia työntekijöitä nosteli laukkuja ja avusti meitä nousemaan laituriin, ohjaten edelleen kohti vastaanottoa. Sisäänkirjautumisen yhteydessä siemailimme mangolassia ja saimme vielä infoa saaren ravintoloista ja ruoka-ajoista. Kiire ja hötkyily loppuivat kun veitsellä leikaten ja samalla huomasimme, että hei täällä ei oo lattiaa ollenkaan, vain hiekkaa!
Lasin tyhjennyttyä suuntasin ulos respakatoksesta, tarkoituksenani käydä tupakalla, mutta rööki jäi haaveeksi sillä golfkärry odotti katoksen edessä ja suitsait sukkelaan meitä kuskattin jo kohti villalaituria eli jettyä kuskin selostaessa ravintoloiden ja baarien sijaintia. Itseltäni kuskin juttu meni ihan ohi, kun keskityin ihastelemaan valkoista hiekkaa, palmuja ja kukkien väriloistoa, häkellyttävän kaunista!
Hetkessä olimme Deluxe Water Villa numero 333:n edessä ja ovien auetessa meitä tervehti lasinen lattia, jonka alla kimalsi turkoosi vesi. Sisään päästyämme bellboy esitteli tilat; iso makkari, muhkea pylvässänky, päiväpeti, minibaari, nespressokeitin, iso kylppäri, marmorialtaat, kylpyamme poreilla, suihu, wc ja se terassi - oma, iso aurinkoterassi, jossa kanteen integroitu poreallas, pari sunloungeria ja näkymä horisonttiin. Käsittämättömän upeaa, piti tarkistaa olenko enää edes elossa.
Bellboyn lähdettyä minibaari auki, Tiger beer kouraan, pikasuihku, uikkarit jalkaan ja terassille poreisiin lillumaan. Yli vuorokauden kestänyt matkustaminen oli päättynyt, edessämme siinsi Intian valtameri, kaukana horisontissa lipui purjevene ja elohopea oli kolmenkympin paremmalla puolella. Tästä hetkestä eteenpäin kellon ainut funktio oli osoittaa ruoka-aikoja.
Väsymyksestä huolimatta päätimme käydä tarkastamassa illallisen Lily Maa ravintolassa, jonne katetaan all inclusive pakettiin kuuluvat aamiainen, lounas ja illallinen. Kävelymatka villasta ravintolaan vei vain muutaman minuutin, koska saari itsessään on 100 metriä pitkä, 60 metriä leveä ja ravintola on jokseenkin keskellä saarta. Auringon laskettua saaren pääväylää reunustavat matalat valopylväät, ravintoloissa on paljon kynttilöitä ja soihtuja. Silloin tällöin vastaan saattaa tulla golfkärry, mutta niidenkin valot sammutetaan hyvissä ajoin ennen ohitusta, jotta kävelijät eivät sokaistuisi ja kävelisi päin palmua, joten kävely oli jokseenkin tunnelmallista.
Astuessamme Lily Maan hiekkalattialle meidät ohjattiin nopeasti pöytään, lähelle rantaa. Parissa minuutissa tarjoilija otti juomatilauksen ja toi tullessaan kylmät pyyhkeet. Alkuruokaa sai hakea omaan vapaaseen tahtiin noutopöydästä ja ensimmäisen illan ollessa kyseessä valinta oli todella vaikeaa. Tarjolla oli niin montaa sorttia, että niiden luettelemiseen menisi pitkä tovi.
Pääruokaa sai joko a la carte listalta tai ravintolatilan keskellä olevasta "avokeittiöstä", jossa kokit paistoivat haluamaasi lihaa tai kalaa, kasviksilla tai ilman, riisillä, pastalla tai perunoilla. Lisukkeita sai viereisestä noutopöydästä ja erilaisia curryjä oli ainakin kahta sorttia joka ilta. Jälkiruokapöytä oli upeasti aseteltu ja valintaa helpottamaan jälkkärikokit olivat laatineet tasting-lautasia, joissa oli pieniä suupaloja; kakkuja, vanukkaita, kiisseleitä, hedelmiä...
Heräsimme ensimmäisenä yönä vain kovaan sateeseen ja kävimme noutamassa illalla jättämämme pyyheliinat turvaan sisälle. Aamulla sateesta ei ollut tietoakaan, sillä aurinko oli jo ehtinyt kuivattaa jäljet ja elohopea oli varmasti kolmenkympin yläpuolella. Aamiaiseen oli vielä pari tuntia, joten uikkarit päälle ja mereen kellumaan.
Aamiainen Lily Beachilla on ehkä toiseksi paras, mitä olen matkoillani saanut. Tarjolla on puuron, munakokkelin ja muiden perusruokien lisäksi joka aamu vaihtuvia aamiasmakkaroita ja pekonilaatuja. Lisäksi hedelmiä on tarjolla kohtalainen valikoima ja mehulaatuja oli ainakin viittä erilaista. Sämpyöitä oli viittä tai kuutta erilaista, croistantteja ainakin neljää eri variaatiota. Ja kuohujoumaakin on tarjolla mansikoiden kera, jos niitä aamiaiseksi halajaa.
Aamiaisen jälkeen haimme snorkkelit ja räpylät, jotka muuten kuuluvat AI-pakettiin ilman erillistä veloitusta. Hieman sulateltuamme lähdimme snorklaamaan villan edessä oleville pienille riutoille. Kauaa niitä ei jaksanut tuijotella, vaimo siirtyi atollin reunalle isommille apajille ja minä porealtaaseen. Olisi pitänyt varmaan kuunnella vaimoa ja läträtä sitä rasvaa, sillä parin tunnin kelluminen meressä ja makailu auringossa teki tehtävänsä - Nahka paloi oikein urakalla.
Lounaalle lähtiessämme ajattelimme jättää fläpärit mökkiin ja käppäillä paljain jaloin syömään - se oli virhe. Aurinko oli kuumentanut mökkilaiturin puukannen tulikuumaksi ja jalkapohjiin sattui vietävästi juostessamme kohti rantahiekkaa. Lounaan nautimme taas Lily Maassa ja vähän joka sorttia tuli testattua. Jälkkärit kuitenkin jäivät mieleen parhaiten.
Lily Beach järjestää asiakkailleen ohjelmaa joka päivä. Tarjolla on käyntiä asumattomalla saarella, visiittiä lähimmälle asutulle saarelle ja erilaisia veneretkiä. AI pakettiin kuuluu kaksi "ilmaista" reissua, mutta ne jätettiin käyttämättä, koska neljän, viiden tunnin edestakainen venereissu ei tuntunut kovin hyvältä ajatukselta palaneen ihon kanssa. Toiseksi Tripadvisorissa on paljon kritiikkiä reissujen kohteista ja niiden sisällöstä - oli paljon kivempaa lukea netistä kotimaan uutisia kovasta lumimyräkästä ja siemailla olutta aurinkovarjon alla.
Illallisella on jokaisena viikon päivänä aina eri teema. Tarjolla oli ranskalaista ja italialaista iltaa, ruokaa Malediivien tapaan ja pari grilli-iltaa. Sinänsä illallinen ja lounas ovat aika samanlaisia ja ruoka on buffakamaa, joskin kohtuullisen hyvää sellaista. Esillepano on hyvin näyttävää ja sitä korjaillaan jatkuvasti. Michelintason ruokaa on turha odottaa sillä kokkausolosuhteet ovat liian vaativat.
Tamarind ravintolassa ruuan taso on huomattavasti korkeampi, mutta siellä syöminen maksaa ekstraa. AI-pakettiin sisältyy yksi illallinen per viikko ja me käytimme tämän edun hyväksemme vasta viimeisenä iltana, johtuen myöhäisestä varausajankohdasta. Ravintola itsessään on auki vain illallisella ja varaus sinne kannattaa tehdä ajoissa - etenkin jos haluaa syödä tähtien alla omassa pienessä looshissa. Silloin varaus pitää tehdä heti sisäänkirjautumisen yhteydessä.
Tamarindin menu koostuu intialaisesta ja kiinalaisesta. Me söimme molempia sekaisin ja totesimme makujen olevan kohdallan. Ruoka on yhtä hyvää, kun vaikka Lontoossa sijaitsevassa kiinalaisessa tai intialaisessa, jossa saat maksaa reippaat sata puntaa kahden henkilön kolmen ruokalajin illallisesta ja viinit päälle. Jälkkärit nousivat taas yli muun, itsetehdyt jäätelöt ja sorbetit olivat kerrassaan herkullisia. Nautinnon kruunasi vielä, kun tutuksi tullut tarjoilija vei meidät juuri vapautuneeseen looshiin tähtitaivaan alle nauttimaan viileitä herkkuja. Aika hieno ele!
Palvelu Lily Beachilla on todella hyvää ja ystävällistä. Suurin osa tapaamastamme henkilökunnasta oli paikallisia ja heidän hyväntuulisuutensa oli tarttuvaa. Paikalliseen elämänmenoon tuntuu kuuluvan oleellisena osana jatkuva tervehtiminen, hymyily ja kuulumisten vaihtaminen - ei vain tippien kalastelu. Hyvällä ja avoimella asenteella sai hyvää palvelua ja pieniä ekstroja.
Saari on erittäin siisti ja sen ylläpidon eteen työskentelee suuri määrä ihmisiä. Rantoja haravoidaan jo aamuviidestä ja pudonneita lehtiä kerätään pitkin päivää. Myös mökkimme oli moitteettomassa kunnossa, vedenkeitinkin oli epätavallisen puhdas (yleensä ne ovat kamalia) ja langattoman nettiyhteyden pätkiminenkin korjattiin muutamassa minuutissa.
Viimeisenä iltana saimme huvilaamme loppulaskun ja kiitoskirjeen, jossa lähtömme oli tarkasti aikataulutettu. Aikaisen paluulentomme johdosta jouduimme jättämään hyvästit mökillemme jo viideltä aamulla. Aamupala oli katettuna, kun saavuimme odottelemaan vesitasoa ja emme näin ollen joutuneet poistumaan saarelta vatsat tyhjinä. Laukut noudettiin huvilasta ja vietiin koneeseen automaattisesti, meidän ei tarvinnut huolehtia muusta kun, että olisimme ajoissa rantalaiturissa.
Paluulento vesitasolla oli edelleen yhtä jännä kokemus, joskin se tuntui kovin lyhyeltä. MAT:n termiaalista meidät kyydittiin Malen lentokentälle ja opastettiin lähtevien terminaaliin. Kentällä meille selvisi, miksi herätys oli ollut aikainen; lähteviä matkailijoita oli paljon ja jonot turvatarkastukseen pitkiä. Homma oli kuitenkin hyvin hallussa ja pääsimme loungeen odottelemaan koneen saapumista. Luvassa oli neljän tunnin lento Dubaihin ja majoittuminen Atlantis the Palm hotelliin.
Olisi kai pitänyt olla innoissaan, kun pian pääsee maailman korkeimman rakennuksen 124. kerrokseen, maailman nopeiten kasvavaan kaupunkiin ja valtavalle keinotekoiselle saarelle, jonka rakentaminen on yksi aikamme merkittävimmistä saavutuksista. Vaan ei, nyt ei sydän sykkinyt metropolille.
Lento oli lokoisa, kun business-luokan penkin sai makaavaan asentoon. Tarkoituksena oli katsoa pari leffaa ja ottaa rennosti, mutta uni vei voiton ja ruokakin jäi syömättä. Suklaatarjoiluun sentään heräsin ja huomasin, että vaimo katselee Narniaa silmät kiinni : ) Saavuimme Dubain lentokentälle 13. pvä hieman puolenpäivän jälkeen.
Rajamuodollisuuksien jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Emiratesin chauffeur service tiskiä, koska oletimme, että Marjoriitta oli varannut meille kuskin. Tilausta kuskista ei kuitenkaan ollut ja virkailija epäili, että se on Atlantiksen tiskillä terminaalin toisella reunalla. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin antoi meille voucherin, koska se on osa businessluokan palvelua ja voisimme käyttää sen, jos emme löydä varattua kuskia. Suuntasimme siis kulkumme kohti Atlantiksen tiskiä ja kuin ihmeen kaupalla vaimoni huomasi TAAS kyltin, jossa komeili nimeni.
Travelcon edustaja ilmoitti, että auto odottaa parkkihallissa ja meitä tullaan kohta hakemaan. Pääsimme nopeasti ulos kentältä ja kuskimme antoi pienen tietoiskun kaupungista matkalla Jumeirahille.
Hotellille saavuttuamme meitä kohdeltiin kuin filmitähtiä: Kolme, neljä miestä nostelee laukkujamme kärryyn ja opastaa kohti aulaa. Sisäänkirjaus vei muutaman minuutin ja pian meitä opastettiin kohti itäsiiven hissiä. Juuri ennen hissiä todellisuus iski - nyt ollaan takaisin "normaalioloissa", taas yksi hotelli, joskin upea sellainen, valtava määrä turisteja, salamavalot välkkyvät ja italialaiset huutavat keskenään.
Vaikka Deluxe huone oli hieno, niin kovin pieneltä se tuntui Lily Beachin 124 neliön Water villaan verrattuna. Parvekkeelta oli suora näköyhteys Dubain keskustaan ja seitsemän tähden Burj al Arabiin, mutta se ei vetänyt vertoja aamuiseen Intian valtamerinäkymään, minibaarinkin hinnat olivat peruseurooppalaisella tasolla, pullo vettä 5 euroa. Maldiiveilla sitä sai mielin määrin, eikä siitä tarvinnut erikseen maksaa. No joo, olihan Lily Beachin vuorokausihinta moninkertainen, mutta silti!
Lähdimme melkein heti laukkujen purkamisen jälkeen kiertelemään hotellia. Menimme suoraan pohjakerrokseen, jossa on talon "akvaario", valtava kahden kerroksen korkuinen plexiseinä, jonka takana ui tuhansia kaloja. Marmorilla verhoiltuja käytäviä, joiden varrella highend liikkeitä, koruja, vaatteita, ravintoloita jne - astetta tai kahta ylellisempi versio Vantaan Flamingosta.
Ulkona kiersimme koko kompleksin ja päädyimme hotellin uima-altaalle. Kymmeniä ihmisiä loikoilemassa aurinkotuoleissa, lapsia juoksemassa ristiin rastiin ja kamalaa kiljumista vesiliukumäen ympärillä. Paratiisin ja helvetin välimatka on näemmä neljän tunnin lento, henkilökohtaisesti en tuntenut oloani kotoisaksi. Palasimme huoneeseemme ja aloimme miettiä huomista.
Päätimme illalla käydä vielä syömässä ja päädyimme Ronda Locatelli nimiseen italialaiseen ravintolaan, jota pitää Michelintähden saanut englantilainen julkkiskokki. Michelin tähti ei kyllä maistunut tilaamassani gourmetpizzassa, vaikka se puu-uunissa olikin paistettu. Vaimon tilaama perunamuusi ja vasikka, höystettynä parsalla sen sijaan maistui ihan hyvältä ja hintataso oli Suomeen verrattuna edullinen.
Aamun koittaessa päätimme mennä aamiaiselle Kaleidoskope nimiseen ravintolaan. Jeesus, mitkä kestit siellä oli! Pöydät notkuivat herkkuja ja maha piti änkeä ihan turvoksiin - paras koskaan näkemäni aamupala. En keksi mitään, mitä olisi puuttunut.
Aamiaisen jälkeen lähdimme taksilla kohti Mall of the Emiratesia tarkoituksena ostaa mieletön määrä vaatteita. Todellinen hintataso selvisi meille vasta, kun pääsimme etsimiemme liikkeiden hyllyille. Täsmälleen samat hinnat, kun Euroopassa ja valikoimakin melkein sama. Pettyneinä kiersimme liikkeet melko nopeasti ja otimme taksin Burj Khalifaan, jonne meillä oli liput neljäksi.
Taksi jätti meidät Armani hotellin sisäänkäynnin eteen ja jouduimme keirtämään rakennuksen ulkoa lähes neljänkymmenen asteen helteessä. Burj Khalifan turistisisäänkäynti olikin Dubai Mallin alakerrassa ja rakennuksen läpi ei saanut kulkea, ellei asu tai työskentele tornissa. Onni onnettomuudessa, saimme ainakin hyviä kuvia tornista ja sitä ympäröivistä rakennuksista.
Kierros torniin alkoi melkoisella visuaalisella spektaakkelilla heti turvatarkastuksen jälkeen. Harmi, ettemme tajunneet pitää videokameraa valmiina liukuportaille astuessamme: Videoseinää, infoscreenjä ja äänitehosteita. Todellinen elämys oli kuitenkin hissi, ykköskerroksesta 124:n kerrokseen korvat paukkuen. Ovien avautuessa ylhäällä näkymä oli kieltämättä hiukea, silmän kantamattomiin merta, aavikkoa, nostokurkia, tornitaloja ja tikku-ukkoja.
Khalifan jälkeen kiersimme vielä muutaman tunnin Dubai Mallia ja kävimme tarkastamassa yhden 65 tuhannen kalan akvaarion, jääkiekkokaukalon ja vesiputouksen. Hintataso liikkeissä oli sama ja käteen ei jäänyt paljon mitään. Seuraava päivä vietettäisiin siis hotellin vesipuistossa.
Vaan eipä vietettykään. Taas kerran vaimo huomasi jostain lehdestä, että Dubaissa on outlet mall, joskin se on kovin kaukana. Taksilla reissu olisi tullut maksamaan noin 40 eur / suunta, mutta hotellilta oli ilmainen bussikuljetus ja päätimme käyttää tätä tilaisuutta hyväksemme, samalla saisimme nähdä hiukan laajemmin kaupunkia ja sen katuja.
Reissu kesti reilusti yli tunnin, kun bussi kiersi kaikki Dubai Marinan alueen hotellit ja keräsi porukkaa. Saavuttuamme DOM:n kauppakeskus tuntui lähes tyhjältä. Heti alussa osuimme liikkeeseen, jossa oli hakemiamme merkkejä ja hinnoittelu oli järkevämpää, kun keskustassa. Valikoima vain jäi aika suppeaksi, mutta totesimme, että saimme täältä yhdeksän paitaa kahden hinnalla. Aika köyhäksi jäi myös tämä reissu ja palasimme takaisin hotellille kuuden jälkeen illalla.
Aamulla oli jälleen aikainen herätys. Travelcon infopaketissa meille ilmoitettiin, että kuljettaja tulisi hakemaan meitä aamuviideltä. Nousimme jo hyvissä ajoin ja menimme ulos odottamaan kyytiä. Hieman jälkeen viiden pihaan ajoi musta, pitkä Lincoln ja sanoin vaimolle, että joku stara on vissin kans lähdössä aamukoneelle. Hämmästyin, kun auto olikin meille!
Olimme hyvissä ajoin lentokentällä ja marssimme melkein suoraan loungeen syömään aamupalaa. Pariisin lento lähti portilta 202, jonne pääsi suoraan loungesta, alas ei siis tarvinnut mennä jonottamaan ja pääsimme heti koneen toiseen kerrokseen. Nyt me oltiin maailman suurimmassa matkustajakoneessa!
Lento Ranskaan sujui hyvin leppoisasti, penkit olivat ehdottomasti parhaat lentokonepenkit, joilla olen koskaan istunut. Heti lähdön jälkeen meille tuotiin patja, jonka ansiosta penkki tuntui entistä mukavammalta. Emiratesin ICE järjestelmän kautta tuli katsottua kolme kokonaista leffaa, syötyä ja juotua hyvin - yli seitsemän tunnin lento oli äärimmäisen helppo ja miellyttävä.
Pariisissa jouduimme vaihtamaan terminaalirakennusta, mutta parin tunnin vaihtoajan turvin meille jäi runsaasti aikaa odotella Helsingin lentoa. Matkan enismmäinen "ongelma" tuli, kun Finnairin retromaalatun Airbussin peräsin antoi virheviestiä ja lähtö myöhästyi yli tunnilla. Meidän piti jatkaa Helsingistä Poriin eri lipuilla hakemaan koiria ja autoa, mutta kone oli jo lähtenyt kun saimme matkalaukut ruumasta. Hyppäsimme tylysti taksiin ja karautimme kotiin Tampereelle, koirat ja auton haimme seuraavana päivänä.
Dubai tuotti meille molemmille pettymyksen, koska tarkoitus oli shoppailla. Hintataso ei vastannut odotuksiamme ainakaan vaatteiden suhteen. Ulkona syöminen oli kohtuullisen edullista, samoin ehkä päivittäistavara supermarketissa, sillä hotellin viiden euron 0,33 litran vesipullon sai alle 20:llä sentillä. Jos tarkoituksena on etsiä merkkivaatteita järkevillä hinnoilla, mene jenkkeihin.
Lily Beach puolestaan lunasti odotukset ja jopa ylitti ne monilta osin. Vaikka saari on pieni ja käyttöaste korkea, niin muihin matkailijoihin törmää oikeastaan vain rannalla ja ravintoloissa. Meidän tarkoituksenamme oli rentoutua ja nauttia auringosta, tähän Water Villa tarjosi erinomaiset olosuhteet. Mökin terassi oli iso ja se tarjosi juuri sopivan määrän yksityisyyttä, mereen pääsi aina kun halusi ja terassin poreallas tarjosi viilennystä ja hierontaa niskalle.
Omat aurinkorasvat ja muut "sälät" kannattaa kuitenkin ottaa mukaan kotoa, sillä saaren ainoassa kaupassa on kiskurihinnat. All inclusiven ansiosta nälkää tai janoa ei tarvitse potea, sillä saaren baarit tarjoavat purtavaa läpi päivän aina puolille öin, eikä rahapussia tarvita misään.