Mauritiuksen historia on muihin Afrikan maihin ja saariin verrattuna poikkeuksellisen rauhallinen.
Portugalilaiset purjehtijat löysivät saaren vuonna 1510, ja saari nimettiin ensin portugalilaisen löytöretkeilijä Pedro Mascarenhasin mukaan (Mascarene Islands). Arabit olivat purjehdusretkillään jo aiemmin käyneet saarella, sillä Mauritius oli sopiva pysähdyspaikka purjehdusreitillä Goaan ja Malakkaan. Ensimmäiset eurooppalaiset asukkaat olivat hollantilaisia, jotka saapuivat vuonna 1598 ja nimesivät saaren Mauritiukseksi William of Orangen pojan, Prinssi Mauritius de Nassaun mukaan. Saarella aloitettiin sokerinviljelys ja afrikkalaisia orjia käytetiin työvoimana. Uusisasukkaat tuhosivat laajat ebenpuumetsät ja ampuivat sukupuuttoon kuuluisan dodo-linnun. Hollantilaiset hylkäsivät saaren vuonna 1710.
Ranskalaiset asuttivat saarta vuosina 1715 - 1810 ja nimesivä sen Isle de France -saareksi. Vuonna 1810 englantilaiset vallittivat saaren ja palauttivat se alkuperäisen nimen. Mauritius saavutti itsenäisen aseman Britannian kansainyhteisössä vuonna 1968 ja itsenäistyi 12.3.1992.
Hyvinvoiva yhteiskunta
Orjuus lakkautettiin saarella vuonna 1833, mutta sokeriplantaasit jäivät. Sokerintuotanto on edelleenkin maan talouden selkäranka. Sokeriviljelmät peittävät saaren lähes läpikotaisin. Vaihtelua plantaasimaisemaan tuovat oikeastaan vain sammuneiden tulivuorten huiput. Myös maan monikansallisuudella on juurensa juuri sokeribisneksessä. Valkoiset perustivat ja isännöivät plantaaseja, joita orjien jälkeen viljelivät intialaiset sopimustyöläiset. Sokerikauppa houkutteli saarelle myös kiinalaisia ja arabeja.